On miltei marraskuu. Marraskuun nimi viittaa kuolemaan, ja sitä tuntuu olevan nyt tarjolla, monipuolisesti ja liikaa. Itselleni iski tänään olo että olisi ihana kuulla edes jotain hyviä uutisia, jotain mistä ammentaa sitä voimaa että jaksaa pyrkiä parempaan. Mutta sitä on uutisotsikoiden välistä vaikea löytää.
Sota
Ukrainan sotaa on kestänyt jo 1,5 vuotta. Varmasti pidempään kuin moni meistä haluaisi. Ja kuten sodan alkaessa pelkäsin, sodan pitkittyessä myös ihmisten kiinnostus siihen herpaantuu. Vaikka sota on ukrainassa päällä, jatkuu muualla maailmassa elämä entiseen malliin. Ainakin pinnalla.
Israel-Palestiinan kriisi on niin monitahoinen että en ole siihen itse uskaltanut juurikaan ottaa kantaa. On kaksi puolta johin molempiin sattuu ja syviä arpia on esiajoista asti ja siksi koen että tämä sota on hyvin erilainen kuin ukrainan sota.
Talous.
Konkurssia konkurssin perään, Luin otsikon Fafasin konkurssista kun piipahdin kaupungilla töiden jälkeen ja suorastaan hätkähdin miten vähän Stockmannilla oli asiakkaita klo 17 maanantaina. Helsingin pörssi laahaa pahasti, Finnairin osakkeen kurssi putosi merkintäoikeusannin myötä 8 senttiin, hallitus leikkaa niin että sakset sauhuavat. Onneksi sentään kehitettiin meemi irtokynsistä ja tekoripsistä että saadaan jotain nauramista tähän tuskaan, vaikka senkin huumorin takana on tärkeä pointti.
En koe olevani elintasossa vielä kovinkaan kaukana opiskelijasta ja mietin että uskallanko tässä taloustilanteessa edes haaveilla maisterintutkinnosta. Aikuiskoulutustuki haudataan, vuorotteluvapaat heitetään romukoppaan. Toki edellisen hallituksen korona-aikana tekemiä osittain pakollisia kuluja on kumottava, mutta on tämä monelle eri väestöryhmälle kammottavan kylmää kyytiä tässä korkeiden korkojen, ja epävarmojen työllisyysnäkymien keskellä.
Viihde
Martti Ahtisaaren kuolema kosketti, sillä hän oli ensimmäinen presidentti kenet muistan ”tulleen” presidentiksi. Se setä joka kävelee vähän hassusti, muistan tokaisseeni isälleni uutislähetyksen aikana. Ahtisaari oli erittäin tärkeä ja arvostettu rauhan ajan presidentti ja toivon että hänen perintönsä ja arvonsa säilyvät ja siirtyvät uusille sukupolville.
Aira Samulin, olen koittanut muistella mikä mahtoi olla se tv-ohjelma missä hän opetti yleisölle macarenaa. Itse varmaan alle kouluikäisenä opettelin olohuoneen television ääressä. Ihana persoona kuka tuntui olevan iätön. Kaipaan suomeen lisää yhtä vilpittömän positiivisia ihmisiä.
”Yksin tanssiessaan kuka tahansa on kaunis, eikä kukaan voi tanssia väärin”
Aira Samulin 1927-1923
Matthew Perryn kuolema oli sunnuntai-aamuna suuri järkytys. Olen sitä sukupolvea joka on katsonut Frendejä lähestulkoon koko ikänsä. Sarjan hahmoja tulee quotattua, samaistuttua heidän edesottamuksiinsa, naurettua heidän vitseilleen. Chandler oli sarkastisuudessaan kertakaikkisen nerokas. Matthew Perryn henkilökohtainen elämä, taistelu addiktion kanssa sekä mielenterveysongelmat ovat asioita mitä moni meistä kohtaa omassa elämässään.
“I got her machine.”
“Her answering machine?”
“No. Interestingly enough her leafblower picked up.”
Chandler and Joey
Onhan tuossa jo syitä ”tuskailuun” En tiedä, enkä välttämättä edes haluaisi tietää mitä loppuvuosi tuo tullessaan, voi vain toivoa parasta ja varautua pahimpaan tietämättä mitä se ”pahin” mahdollisesti tulee olemaan.
VANITYSCAPE 