Käsittämätön Vegaaninen lohi @pokeamigos

Advertisement

Sunnuntaijutut

Työkiireestä johtuen (ja lauantaisin tehdyistä ylitöistä) olen yrittänyt tehdä sunnuntaista viikkoni ns. tyytyväisyyspäivän. Eli teen vain asioita mitkä tekevät minut tyytyväisiksi ja koitan tällä boostata itseni uuteen viikkoon.

Aloitan tietysti nukkumalla mahdollisimman pitkään, raudanpuutteesta johtunut väsymys ja iltapäivänokoset ovat jääneet vihdoin pois mutta haluan silti antaa kropalleni tarpeeksi lepoa viikonloppuisin. Haaveilen myös uudesta sängystä koska pyrkimykseni on luoda pedistäni täydellinen unipaikka. Esim Stockmannin perkaalipuuvillaiset lakanat ovat olleet mukavat ja viileät kesäisin. Luulen tosin että tarvitsen myös silitysvälineet jotta liinavaatteista saisi pesun jälkeen semmoiset ”huolitellut” kuten hotelleissa.

Aamupäivällä, aamupalan jälkeen koitan lukea jotain kiintoisia, yleensä bisneselämään liittyviä artikkeleita. Kerään ne talteen viikon aikana jotta minulla olisi mielenkiintoista luettavaa sunnuntaiksi. Olen viimeaikoina myös katsellut Financial Timesin ja Forbesin videoita youtubesta. Ihan vain ”sivistääkseni” itseäni. Muodista kiinnostuneena Kanye Westin viimeaikaiset toilailut ja bisneskumppaneiden vetäytyminen on ollut mielenkiintoista vaikkakin harmittavaa luettavaa. Vaikeuksista huolimatta Ye on aikansa suuria nimiä niin musiikillisesti kuin muotimaailmassa.

Iltapäivällä koitan säästä riippuen lähteä kävelylle. Kutsuisin sitä lenkiksi mutta viimeaikoina olen lähinnä reippaillut julkisilla Lauttasaareen jonka jälkeen kuljen rantaviivaa seuraillen ja podcasteja kuunnellen. Eräänä ruskaisena viikonloppuna kävin Vantaalla nauttimassa hämeenkylän kauniista maisemista. Tuolla kävellessä unohtaa olevansa pääkaupunkiseudulla!

Viime sunnuntaina ylitin itseni ja mereltä uhkuvan kylmyyden vuoksi jopa hölkkäsin lenkin lopussa muutaman pyräyksen. Kerrankin hölköttely ei sattunut sääriin joten seuraavaa juoksukertaa saa taas odottaa muutaman viikon. Vimmastuttava vaiva nämä ikuiset penikat/lihasaitio-oireyhtymä/mikälie mikä sääriäni vuodesta toiseen vaivaa. Juoksisin paljon useammin mikäli sääreni eivät olisi aina aivan tukossa.

Iltaisin sytytän kynttilöitä, juon liian monta kuppia teetä ja koitan olla scrollaamatta tiktokkia. Se on kivaa ja aivojaturruttavaa hupia, mutta sen pariin jumittuu aina liian pitkäksi aikaa kun sisältö ei koskaan lopu.

Loppuillasta linnoittaudun sohvalle katsomaan youtubea tai sarjoja. Kenties saan jonain viikonloppuna viimein katsottua Downton Abbeyn loppuun. Pitääkin myös muistaa ottaa Netflix taas takaisin, sinne on kertynyt aivan liikaa katsottavaa. The Crownin uusi kausi tulee varmasti olemaan huikea!

Kiireinen kuukausi.

Olen hieman näännyksissä, työtaakka on viimeisen kuukauden ollut suorastaan läkähdyttävä, ja loppua ei näy. Mutta onneksi tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa muutama mukava tapahtuma jotka katkaisivat ylitöiden ja työstressin kiireen ja olen jatkanut sitä myös tänään lenkin, podcastien, teen ja kynttilöiden kera hyggeillen.

Kävimme perjantai-iltana työporukan kanssa katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa syksyn puhutuimman musikaalin ”Priscilla, aavikon kuningatar”. Priscillan on ohjannut ”Kinky Boots” musikaalin ohjaaja Samuel harjanne joten luotto huikeaan showhun oli korkea. Ja huikea ilta olikin!

Jos haluaa pimeään syysiltaansa roiman annoksen överiä kimallusta, kasarimusaa ja komiikkaa, ei tätä showta kannata jättää välistä. Itselläni oli hymy huulilla koko shown ajan ja keinuin penkissäni kasarihittien tahtiin niin että vieruskavereita hirvitti!

Lauantaiksi olin ostanut liput I Love Me messuille. Olen käynyt näillä messuilla jo yläaste-ikäisestä asti, ja pandemian aiheuttaman tauon jälkeen messuille oli entistäkin ihanampi päästä!

Kävimme alkuun kuuntelemassa #Huippunaiset – ”Edustavuus ja muoti on osa henkilöbrändiäsi” keskustelun, jonka jälkeen perehdyin erityisesti messujen muotiosastoon. Second hand muoti oli upeasti tuotu esille, tuota osastoa voisi mielestäni tulevaisuudessa kasvattaa jopa suuremmaksi ja jättää Vilan sekä Vero modan kaltaiset merkit pois messuilta. Toivottavasti myös muotinäytökset palaavat tulevaisuudessa messujen ohjelmistoon. Mieleeni on jäänyt 2016 vuoden Teri Niitin stailaama näytös josta pidin kovasti.

Messuilla oli odotetusti todella paljon ihmisiä, ja joillain osastoilla tungos oli melkoinen. Olin onneksi muistanut kirjata itselleni muutamia ”must do” juttuja jotka pyörähdin vielä ennen lähtöäni. Esim. tänä syksynä ilmenneen alhaisen ferritiinin johdosta kävin hyvän keskustelun aiheesta raudanpuutteen pisteellä. En ostanut messuilta mitään, ja keräsin ilmaisnäytteitäkin varsin maltillisesti.

Messuilla vierähti noin neljä tuntia, ja jos vertaan habitareen missä voimani loppuivat jo alle tunnin jälkeen, on jo parin kuukauden rautakuurini auttanut jaksamistani huimasti.

Nyt alan tutkimaan työilmoituksia, toivon että saan motivoitua itseni kirjoittamaan muutaman hakemuksen jotta työnhakuni edistyisi edes hieman.

Topista toppatakkiin

Voi tätä suomen syksyä. Tänä vuonna se tuli kuin salamaniskusta. Viime sunnuntaina kävin kävelyllä mukavassa +25 asteen lämmössä. Maanantai-aamuna kysäisin vaatekaapin sisältöä tutkiessa siriltä päivän säätä ja kysyin toiseenkin kertaan kun en meinannut uskoa että asteita ulkona aamukahdeksalta olikin vain 8!

Syksyn muoti-inspot ovat usein kauniita pörröisiä neuleita, sukkahousuja ja vakosamettisia hameita. Olisihan se ihanaa lähteä töihin hameessa mutta todellisuus iskee vastaan viimeistään koti-ovella. Kun pitää skrabata auton ikkunat jäästä, tai kävellä lähimmälle bussipysäkille purevassa tuulessa, jäävät ihanat asut kakkoseksi, ainakin minulla. Kenties jos kulkisi töihin omalla autolla?

Olin keskiviikkona optimistinen ja lähdin kotoa toimistolle bleiserissä. Töiden jälkeen tapasin ystävääni ja tarkoituksemme oli käydä syömässä ja kenties kävellä hieman kuulumisia vaihtaen. Mutta jouduimme jättämään kävelyn sikseen sillä olimme jäätyä pystyyn, ja pian ravintolasta poistumisen jälkeen vilkuttelimme toisillemme hesarin vastakkaisilta puolilta odotellen seuraavaa sporaa kotiinpäin.

Tämä asu tuli googlen kuvahakuun sanoilla
”november outfit”

Välillä haaveilen että voisin viettää syksyn keski-europassa, jossa voisi venyttää neule ja bleiseri komboa pidemmälle. Viime syksynä kävin Lontoossa lokakuun lopussa ja sinnekkin olin lähtenyt turhan optimistisesti pelkän biker rotsin kanssa, ja päädyinkin etsimään itselleni paksua neuletta euroopan suurimmasta ostoskeskuksesta.

Tälle syksylle koitan löytää muutamia klassisia vaatekappaleita. Haluaisin vihdoin löytää villakangastakin, muutamat syysnilkkurit, sekä uuden laukun. Aion säästää Mulberryn Bayswateriin, mahdollisesti second handina, mutta jätän sen ostamisen odottamaan tulevaisuuteen. Inflaatio kun tuntuu kiitettävästi kerrostalossa asuvan sinkunkin kukkarossa.

Oi siinä vasta ajaton kaunotar!

Raudanpuutteessa

Noh, nyt sitä sitten on aloitettu rautakuuri, ihan uusi juttu minulle.

Tein eräänä päivänä uteliaisuuttani anemia kotitestin joka osoittautui positiiviseksi.

Olen kärsinyt viime vuosina varsin paljon erilaisista oireista, levottomat jalat herättävät aamuyöllä, olen jatkuvasti väsynyt, ja se on vain pahentunut, hiukseni katkeilevat ja irtoavat tuppoina, silmänaluset muistuttavat väriltään luumuja ja töissä olen skarppina vain pari tuntia työpäivästä.

Nykypäivänä sitä kenties turhankin herkästi diagnosoi itseään netin avustuksella ja saa itselleen kehitettyä ties mitä sairauksia, koska monissa sairauksissa on samantyyppisiä oireita. Omani sopisivat myös esim kilpirauhasongelmiin. Mutta päätin aloittaa ferritiinistä eli niinkutsutusta ”varastoraudasta” sillä sitä minulta ei ole aiemmin tutkittu.

Ferritiinistä tuli jonkinlainen muoti-ilmiö muutama vuosi takaperin. Ihmisen hemoglobiini voi olla ihan hyvissä arvoissa ja varastorauta nollassa niin jälkimmäinen jää helposti tarkastamatta.

Tein apteekista ostamani kotitestin joka muistutti koronan crp testiä.(josta en ole saanut kertaakaan positiivista tulosta) Testi ei kerro siis suoraa ferritiini arvoa vaan sen onko arvosi yli vai alle 30. Mikäli testi on ns. positiivinen on arvosi alle 30 ja testin ohjeissa suositellaan ottamaan yhteyttä terveydenhuollon asiantuntijoihin. Omani oli siis positiivinen.

Sain huomata että lukuisat nettikommentit ferritiinin testaamisen vaikeudesta julkisella puolella osoittautuivat oikeiksi. Omasta terveyskeskuksesta todettiin ettei ferritiiniä testata ellei ole ns. ”todellisia oireita” Luin jostain että ferritiinin testaus olisi verrattain kallis verikoe minkä vuoksi julkinen terveydenhuolto ei niitä mielellään tee. En toki tiedä onko tässä mitään perää. Mutta silti mietin että koska oma arvoni osoittautui huomattavan matalaksi ilman että koin olevani kuoleman kielissä, mitä oireita minun olisi pitänyt terveysasemalle esittää jotta olisin saanut testin julkisella puolella.

Tiesin että ferritiinitestejä voi tehdä myös esim puhti.fi kautta mutta päätin hakeutua testiin työterveyden kautta. Olin arvioinut että koska kotitestin viitearvoraja oli 30, tulokseni olisi noin 25. Yllätyin totaalisesti kun näin että arvoni oli 8! Hemoglobiini oli 132 joka on normaali. Eli minulla on juurikin tuo case ”hyvä hemoglobiini voi peittää matalan varastoraudan”

Ferritiinin viitearvon alaraja on 10, ja jo alle 30 oleva arvo tarkoittaa että rautavarastot ovat käytännössä tyhjät. Ilmankos olen ollut huonolla hapella. Syytä raudanpuutteeseen ei ilmeisesti työterveydessä tutkita, mutta sain reseptin rautalisään sekä kontrollin 4-6kk päähän.

Sain myös harmikseni tietää että teen ja kahvin juominen estää raudan imeytymisen, joten joudun hieman miettimään milloin otan raudan ja milloin hörpin teeni. Juuri kun eilen ostin kokeiluun inkiväärisiirapin!

Nyt alan sitten syömään kaikkea missä on rautaa, sekä popsimaan rautatabletteja. Toivon että ne eivät aiheuta jo entuudestaan herkälle vatsalleni lisää ongelmia.

Tammikuussa kurkataan olenko saanut hilattua ferritiinini korkeammaksi!

Etelä-savosta Etelä-Ranskaan

Loma oli, ja se meni. Töissä on oltu jo pari viikkoa mutta ”mentally I’m still on the beach” on aikalailla mood tällähetkellä.

Ensimmäisen lomaviikkoni vietin itäsuomessa perhettä ja sukulaisia tavaten. Minulla on syntymäpäivä heinäkuun lopussa joten syntymäpäivälounas Tertin Kartanolla on muodostunut jo perinteeksi, ja samalla näkee sukulaisia. Mikäs sen ihanampaa!

Monet tuntevat Tertin ihastuttavana vaaleanpunaisena sukukartanona jonka voi bongata usein naistenlehtien sivuilta, someinfluenssereiden feediltä tai vaikka Sami Kurosen makumatkalta.

Minulle Tertti on periaatteessa ”mummola” sillä se on äitini synnyinkoti. Enoni perhe on 80-luvulta asti pyörittänyt kartanoravintolaa ja on ollut mielenkiintoista seurata vuosien varrella miten sukulaiseni ovat taidokkaasti ja pieteetillä kehittäneet etelä-savolaista sukukartanoa etelä-ranskalaisen ”chateaun” veroiseksi vierailupaikaksi! Tres Charmant!

Tertin noutopöytä on kuuluisa, eikä syyttä. Pähkäilen joka kerta miten kokoan lautaseni kun on niin monenlaisia herkkupaloja valittavana. Eräs jokakesäinen suosikkini on ns. Kristallisalaatti johon en ole missään muualla törmännyt. Suvussamme metsästetään ja kalastetaan antaumuksella, joten tiedän arvostaa pöydästä löytyviä kala- ja riistaherkkuja sillä ne ovat suurelta osin enoni ja serkkuni pyytämiä.

Nautittuani lounaan, käyn aina kurkkimassa kartanon kesämyymälät, tallipuodin ja muotikaupan. Niissä on aina mielenkiintoisia ja kauniisti esillepantuja tuotteita kotiinviemisiksi. Tälläkertaa en tosin raaskinut ostaa mitään sillä halusin säästää rahani loppuviikosta alkavaan euroopanlomaan. Yleensä ostan ainakin kartanon näkkileipää, joka on kenties suosikkini kaikista Tertin tuotteista.

Tertin mailta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa ja vaikka olen lapsuudesta asti kartanon tiluksilla piipahdellut, kävin nyt ensimmäistä kertaa Tertin arboretumissa. Sieltä löytyi esimerkiksi ”vesakkoteatteri” ja erään tolpan nokassa keikkui ”ropelaattori”, harmi etten muistanut kysyä enoltani että mikä ihmeen vehje se on, ensi kerralla sitten.

Helsingin hälinän ja työstressin taaksejättäminen oli helppo aloittaa sukukartanolta. Kävely harjupellon huipulle minkä tiedän äitini mielipaikaksi, ja viinimarjojen napsiminen marjapuskasta saavat minut savolaisen leppoisaan mielentilaan. Vaikka miellän itseni helsinkiläiseksi, sykkii rinnassani savolainen sydän joka säännöllisin väliajoin kaipaa luonnonrauhaa.

Saman viikon torstaina lensinkin jo Nizzaan, niistä seikkailuista jatkan seuraavissa postauksissa! A bientot!