Etelä-savosta Etelä-Ranskaan

Loma oli, ja se meni. Töissä on oltu jo pari viikkoa mutta ”mentally I’m still on the beach” on aikalailla mood tällähetkellä.

Ensimmäisen lomaviikkoni vietin itäsuomessa perhettä ja sukulaisia tavaten. Minulla on syntymäpäivä heinäkuun lopussa joten syntymäpäivälounas Tertin Kartanolla on muodostunut jo perinteeksi, ja samalla näkee sukulaisia. Mikäs sen ihanampaa!

Monet tuntevat Tertin ihastuttavana vaaleanpunaisena sukukartanona jonka voi bongata usein naistenlehtien sivuilta, someinfluenssereiden feediltä tai vaikka Sami Kurosen makumatkalta.

Minulle Tertti on periaatteessa ”mummola” sillä se on äitini synnyinkoti. Enoni perhe on 80-luvulta asti pyörittänyt kartanoravintolaa ja on ollut mielenkiintoista seurata vuosien varrella miten sukulaiseni ovat taidokkaasti ja pieteetillä kehittäneet etelä-savolaista sukukartanoa etelä-ranskalaisen ”chateaun” veroiseksi vierailupaikaksi! Tres Charmant!

Tertin noutopöytä on kuuluisa, eikä syyttä. Pähkäilen joka kerta miten kokoan lautaseni kun on niin monenlaisia herkkupaloja valittavana. Eräs jokakesäinen suosikkini on ns. Kristallisalaatti johon en ole missään muualla törmännyt. Suvussamme metsästetään ja kalastetaan antaumuksella, joten tiedän arvostaa pöydästä löytyviä kala- ja riistaherkkuja sillä ne ovat suurelta osin enoni ja serkkuni pyytämiä.

Nautittuani lounaan, käyn aina kurkkimassa kartanon kesämyymälät, tallipuodin ja muotikaupan. Niissä on aina mielenkiintoisia ja kauniisti esillepantuja tuotteita kotiinviemisiksi. Tälläkertaa en tosin raaskinut ostaa mitään sillä halusin säästää rahani loppuviikosta alkavaan euroopanlomaan. Yleensä ostan ainakin kartanon näkkileipää, joka on kenties suosikkini kaikista Tertin tuotteista.

Tertin mailta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa ja vaikka olen lapsuudesta asti kartanon tiluksilla piipahdellut, kävin nyt ensimmäistä kertaa Tertin arboretumissa. Sieltä löytyi esimerkiksi ”vesakkoteatteri” ja erään tolpan nokassa keikkui ”ropelaattori”, harmi etten muistanut kysyä enoltani että mikä ihmeen vehje se on, ensi kerralla sitten.

Helsingin hälinän ja työstressin taaksejättäminen oli helppo aloittaa sukukartanolta. Kävely harjupellon huipulle minkä tiedän äitini mielipaikaksi, ja viinimarjojen napsiminen marjapuskasta saavat minut savolaisen leppoisaan mielentilaan. Vaikka miellän itseni helsinkiläiseksi, sykkii rinnassani savolainen sydän joka säännöllisin väliajoin kaipaa luonnonrauhaa.

Saman viikon torstaina lensinkin jo Nizzaan, niistä seikkailuista jatkan seuraavissa postauksissa! A bientot!

Advertisement