Vuosi työssäni.

En olisi uskonut vuosi sitten ensimmäisen työpäiväni jälkeen että olisin samassa paikassa vielä vuoden päästä. En ole nimittäin koskaan ollut näin pitkässä työsuhteessa. Jo tuo ensimmäinen 7kk pätkä oli human pitkä. Toisiin tehtäviin minut ”ylennettiin” marraskuun alussa joten olen nyt ”oppinut talon tavoille”

Muistan olleeni suunnattoman helpottunut kun sain tietää saaneeni työpaikan. Se tarkoitti että saisin tasapainotettua talouttani, pääsisin päivittäin pois kotinurkista mitkä olivat alkaneet korona-aikana kyllästyttää ja pääsisin yleisesti eteenpäin elämässäni.

En kertonut ensi alkuun työllistymisestä juuri kellekään. Olin ollut melko masentunut keväällä ja päivittäiset ahdistuskohtaukset saivat minut miettimään miten selviäisin niistä jos niitä ilmenisi työpäivien aikana, mutta onneksi ne jäivät pois kun sai töiden mukana muuta ajateltavaa. Vaikka työn saaminen oli todella positiivinen asia elämässäni, tarvitsin silti aikaa totuttautua ajatukseen ja halusin nähdä millainen olo minulle siitä tulisi.

Tuo silloinen työni oli nykyiseen verrattuna todella helppoa, ja juuri tällä viikolla ajattelen tuota aikaa kaiholla. Töissä nimittäin alkoi nyt suurin muutos neljään vuosikymmeneen järjestelmämuutoksen myötä ja kaikki ovat näin alkuun varsin stressaantuneita uuden edessä. Minäkin olin juuri alkanut pääsemään jyvälle vanhan ohjelman kanssa ja nyt en taas osaa mitään. Mutta ”onneksi” tiimikaverit ovat samassa veneessä. Yhdessä tästä selvitään!

En usko että tulen olemaan nykyisessä työssäni enää vuoden päästä. Olen kuitenkin opiskellut kaksi markkinoinnin tutkintoa ja haluan päästä omalle alalleni missä tuntisin oloni varmemmaksi kuin numeroiden ja TES kiemuroiden keskellä.

Torstaina osallistun Haaga-Helian alumnitapahtumaan joten kenties löydän sieltä inspiraatiota seuraavaan siirtoon työelämässä.

Advertisement